Rentous toimii aina elämässä. Yritätpä väkisin mitä tahansa asiaa, se ei tahdo onnistua. Kun löydät oikean motivaation ja rentouden, asiat alkavat sujua. Erityisesti työelämässä tuloksiin ja tavoitteisiin pyritään liian usein työntekijän kustannuksella. Ihminen itse, työn tekijä unohtuu. Hänestä mitataan tehot irti ja sen jälkeen heitetään menemään kuin käytetty rukkanen. Kun asenne on tällainen, alussa tehot ehkä käskyttämisen ja työttömyyspelon seurauksena hieman paranevat, mutta pian joudutaan maitohapoille ja pitkässä juoksussa tulee hyytyminen. Tulokset heikkenevät. Tulee väsymistä uupumista, sairauslomia, pahimmillaan työkyvyttömyyttä. Jos työntekijä ei saa ihmisarvoista kohtelua osakseen, hän ei sitoudu tekemiseensä, motivaatio katoaa ja hän tekee vain sen mikä on pakollista.
Jos sen sijaan työntekijälle tuotetaan ihmisarvon kokemus - hän tuntee tulevansa persoonana kuulluksi ja arvostetuksi - seuraus on, että hän tekee myös parempaa tulosta. Hän paneutuu työhönsä innostuneesti, oma-aloitteisuus ja luovuus kasvavat. Ja mikä parasta: hän jaksaa tehdä työtään uuvuttamatta itseään loppuun. Siis ihminen rahan edelle ja tuloskin paranee.
Monet ovat joutuneet pettymään katkerasti yrittäessään tehdä rahaa ja omaisuuksia itselleen. Toimiva periaate kuuluu: Jos haluat rahaa, keksi ensin hyvä idea, näe vaivaa ja ponnistele tuoteesi eteen, innostu ja motivoidu tekemisestäsi. Anna valosi loistaa ympärillesi ja innostuksesi näkyä. Näin teet tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä. Seurauksena voi olla, että jossakin vaiheessa rahaakin alkaa virrata. Rikastuminen itsetarkoituksena ei toimi. Ennen sitä tulee motivaatio. Toimivilla asioilla on aina järjestyksensä, kuten luonnolla. Ensin pitää nähdä vaivaa ja ponnistella, muokata maa ja kylvää siemenet. Vasta pitkän kasvuajan jälkeen voidaan odottaa satoa.
Ajatukseen liittyy huomionarvoinen paradoksi. Välillä tuntuu, että tulokset ratkaisevat kaiken. Voittajat ja voitot huomataan, ei matkaa jolla tavoitteeseen on päästy. Ja kuitenkin jokaisen voiton ja arvomitalin takana on aina suunnaton määrä sekä fyysistä että henkistä ponnistelua, raakaa työtä, hikistä treenaamista. Kaikkein kovinta on voittaa itsensä.
Hyvä valmentaja ja hyvä johtaja näkee matkan merkityksen. Petri Matikainen, Pelicansin päävalmentaja ilmaisee asian sattuvasti: ”Tärkeintä urheilussa eivät ole mitali kaulassa tai olympiavoitto, vaan matka jota pitkin siihen on kuljettu.” Olisiko kaikessa tuloksiin tähtäävässä tekemisessä aika kääntää yhtälö toisinpäin: Asettaa ihmisenä kehittyminen etusijalle ja vasta sen jälkeen suorittamiseen liittyvät tavoitteet. Tuloksetkin parantuisivat silloin automaattisesti, seurausilmiönä.