Olen urheilun suurkuluttaja ja erityisen innokas jääkiekkoilun kannattaja. Seuraan lajia ahkerasti erityisesti Suomen liigan osalta, mutta välillä myös NHL:n ja KHL:n puolelta.
Joukkueurheilu on perusluonteeltaan persoonaa kehittävää, vaikka monien mielestä esimerkiksi jääkiekko onkin vain törkeää väkivaltaviihdettä, tappelemista ja yritystä vahingoittaa vastapuolen pelaajia. Kaiken lisäksi se antaa nuorisolle vääriä roolimalleja. Nämä arvostelijat eivät kuitenkaan ymmärrä pelaamisen suurta ajatusta. Mielestäni kaikkien joukkuepelien varsinainen idea on kehittää nuoria hyvin monipuolisesti niin yksilöinä kuin ryhmän jäseninä kohti toisia kunnioittavaa ja empaattista ihmisyyttä. Sen ohessa tulevat urheilulliset tavoitteet ja saavutukset.
Uskon, että pelaaminen joukkueessa kehittää nuorta ensisijaisesti ihmisenä. Joukkuepelaaminen on kuin pienoismalli itse elämästä. Samat pelisäännöt toimivat ihmisenä kasvussamme ja vuorovaikutussuhteissamme kotona ja työpaikalla. Mitä varhemmin niitä oppii, sitä sosiaalisemmaksi ja yhteistyökykyisemmäksi kasvaa. Erityisesti työelämän puolella näitä vuorovaikutustaitoja tarvitaan. Ihminen joka jo lapsena on oppinut ottamaan toisia huomioon kohteliaalla ja arvostavalla tavalla pärjää työelämässä. Hän osaa pitää myös omia puoliaan kuitenkin toista kunnioittaen. Nämä perustaidot osaava ihminen ei ole ”turhien” sairauslomien suurkuluttaja eikä hänen työaikansa kulu valittamiseen ja myrkyn kylvämiseen. Hän keskittyy työn tekemiseen, tehtävään johon hänet on palkattu.
Liian usein suomalaisessa työelämässä tapahtuu, että kun työkavereille tulee jostakin erimielisyyttä, otettaan sairauslomaa. Se, että tulee paha mieli tai ettei tule työkaverin kanssa toimeen ei ole sairausloman peruste. Sellainen on ongelman pakenemista ja kertoo huonoista vuorovaikutustaidoista. Hyvää vuorovaikutusta voidaan opiskella ja oppia. Vaikeat asiat on nostettava avoimeen keskusteluun ja puhuttava auki. Niin ongelmia voidaan käsitellä ja ratkoa.
”Opin juniorivuosiani tärkeän asian, sen että elämässä tulee vastaan voittoja ja tappioita. Molemmat kuuluvat elämään. Kun nykyään kohtaan vastoinkäymisiä työssäni tai perhe-elämässä, ne eivät masenna minua, koska tiedän että ne ovat vain osa elämää. Huominen tulee aina ja seuraavalla kerralla voin pärjätä ja asiat sujuvat taas hyvin.
Opin myös sen, että minulla on omissa vastoinkäymisissäni oma tärkeä osuuteni. Kun teen oman osani hyvin, asiat alkavat sujua, vaikka kaikki ei olisikaan minusta itsestäni kiinni. Syyllisiä on turha hakea ja syiden kasaaminen toisten niskaan ei johda mihinkään. Kun teen oman osuuteni, elämä järjestää loput.”
- Ison yrityksen toimitusjohtaja – entinen junioripelaaja