Kolmas Teemun motivaatiotekijä on ollut selkeästi hänen uskomaton päämäärätietoisuutensa. Hänellä oli voimakas tarve asettaa itselleen tavoitteita ja kun päämäärä oli selvillä, olipa se Olympialaiset, MM-kisat, Stanley Cupin-mestaruus tai ammattilaisuran jatkaminen, hän oli valmis tekemään kaiken sen työn, jota palkinnon saavuttaminen häneltä edellytti. Entistä laadukkaampaa treenaamista, pitkiä harjoituksia, kipeiden jäsenten kuntoutusta, hierontaa, mentaaliharjoittelua, ikään nähden lähes kohtuutonta fyysistä ponnistelua, pitkiä uuvuttavia pelimatkoja ja niin edelleen. Yksi tärkeimmistä asioista on ollut taustajoukkojen, oman perheen ja Sirpa-vaimon tuki. Ilman perheen upeaa tsemppausta Teemun ura olisi todennäköisesti loppunut paljon aikaisemmin. Koko perhe on elänyt täysillä isän uran mukana voitoissa ja tappioissa.
Tässä jos missä tarvittiin kykyä johtaa itseään. Eikä se ollut harjoittelua vain silloin kun valmentaja käskee tai pyytää tekemään jotakin treeneissä. Itseään johtavana pelaajana Teemu tiesi, että tärkeimmät ja rankimmat harjoitteet tehdään vapaa-ajalla, aikoina, joita valmentaja ei ole seuraamassa. Juuri omien treenien avulla Teemu kykeni palaamaan loukkaantumisten ja leikkausten jälkeen takaisin pelaajaksi ja joukkueeseen.
Mutta Teemu ei johtanut vain itseään kohti tavoitteen saavuttamista, vaan hänellä oli eritäin tärkeä rooli myös johtavana pelaajana omassa joukkueeseen. Hän kannusti ja tsemppasi joukkuetovereitaan johtamaan itseään, että tulos voitaisiin saavuttaa. Omalla esimerkillään hän näytti käytännössä, mitä itsensä johtaminen tarkoittaa. Ei ihme, että niin moni nuorempi menestynyt pelaaja onkin ottanut Teemu Selänteen esikuvakseen.
Selänteen upea ura on palkinto, jonka vaivannäöstä voi saada. Julkisuuden kautta me tiedämme Teemusta, hänen urastaan ja elämästään enemmän kuin monesta muusta urallaan menestyneestä urheilijasta, mutta me emme tiedä juuri mitään niistä päivistä, jolloin Teemu on rehkinyt hikilenkeillään, kun hän pahojen loukkaantumisten vuoksi joutunut katselemaan joukkuetovereiden pelaamista sivusta kun hänen oma uransa on ollut katkolla kerta toisensa jälkeen. Emme tiedä, miltä hänestä on tuntunut, mitä hän on miettinyt miten hän on tsempannut itseään vaikean yli.
Mutta me voimme aavistaa, kuinka kovaa työtä, vaikeita hetkiä ja suuria tunteita Teemu on työstänyt läpi itseään johtaessaan. Samalla hän on voinut ihailtavalla tavalla nauttia pelaamisesta ja puhua julkisuudessa siitä, miten hauskana hän pelaamisen kokee.
Kukaan ei epäile Teemun lahjoja mutta sen lisäksi on tarvittu mieletön määrä raakaa työtä, epämukavuusalueella oloa. Sisäinen motivaatio on saanut hänen ylittämään vaikean kynnyksen kerta toisensa jälkeen.