Onko itsensä johtaminen itsekuria vai motivoitunutta tekemistä?

Kun keskustelen johtajien ja esimiestehtävissä työskentelevien ihmisten kanssa itsensä johtamisesta, kuulen heidän valittavan sitä, miten harvalla on ylipäänsä käsitys siitä, mitä itsensä johtaminen tarkoittaa. Aina ei johtaja itsekään osaa määritellä mitä asia tarkoittaa. Liikutaan jossakin itsekurin, tahdonvoiman ja motivaation hämärässä maastossa. Tästä on vielä pitkä matka itsensä johtamisen taitoon. Itsellänikin on käsitys, että todella vähissä ovat ne ihmiset, jotka oikeasti osaavat johtaa omaa itseään ja elämäänsä.

Itsensä ja oman mielensä johtamisessa on mielestäni yksi avain. Se on oivallus siitä, ettei se perustu ulkoapäin annettuun käskytykseen. Teen tämän asian, koska johtaja käskee tai edellyttää minun tekevän sen. Hoidan sen ikävän puhelun haastavan asiakkaan kanssa, koska haluan miellyttää pomoa. Pidän työpöytäni siistinä, koska saan sillä työkavereitteni arvostuksen ja petaan parempia asemia itselleni tulevissa nimityksissä. Yhtä hyvin tämä tapahtuu kotona. Siivoan kodin joka perjantai, koska puolisoni tykkää siitä ja haluan säilyttää ilmapiirin rauhallisena. Käyn katsomassa poikani matseja, koska hyvät isät tekevät niin.

Kaikki nämä sinänsä hyvät asiat toimivat ulkopuolisen motivaation aikaansaamina, eikä siinä ole mitään väärää. Kukapa ei pelaisi omaan pussiinsa, jos siitä on itselle hyötyä. Itsensä johtamista se ei kuitenkaan ole. Itsensä johtamisen avainoivallus on se, että kaikki lähtee itsestä, omasta mielestä. En tee asioita toisten vuoksi, vaan itselleni. Ponnistelen, toimin, teen asioita, kieltäydyn, kamppailen kehittyäkseni ihmisenä ja kasvaakseni persoonana.

Erkka Westerlund kuvaa itsensä johtamista oivallisesti:

Itsensä johtaminen lähtee sydämestä.

On eri asia, tekeekö pelaaja kaiken tarvittavan ponnistelun esimerkiksi peliin valmistautumisessa siksi, että valmentaja sitä haluaa, vai tekeekö hän sen omasta halustaan, sydämestään, itseään ja kehittymistään varten. Toisilla pelaajilla se on luontaisempaa ja he ymmärtävät kehittymiseen tarvittavan ponnistelun merkityksen ja ovat valmiita näkemään siihen liittyvän vaivan. Se sisältää ison oivalluksen: en tee tätä valmentajaa varten, vaan omaa kehittymistäni varten.

Niiden pelaajien kohdalla, jotka eivät tätä oivalla, tarvitaan usein pitkä kasvuaika ja ympärille hyviä malliesimerkkejä, kuten Teemu Selänne. Merkityksellistä on, että hyvä suoritustunne löytyy.

Haastattelu keväällä 2015

 

Kahdessa seuraavassa blogissa tarkastelemme Teemu Selänteen esimerkillistä tapaa johtaa itseään.