Kasvu on kivuliasta. Kun lapseni olivat pieniä, hieroin monena yönä heidän pituuskasvun kipeyttämiä jalkojaan. Aikuiseksi tuleminen tekee välillä kipeää. Omat kasvukipunsa, kriisinsä on myös parisuhteessa, yhdessä kasvamisessa. Jotenkin oivaltaa, ettei vanhoilla eväillä enää pärjää, mutta uudestakaan ei ole vielä kokemusta. Ei ihme että pelottaa. Joskus kriisi on kuin pimeään tunneliin sukeltamista, valo ei edes pilkota toisesta päästä. Silloin joutuu hapuilemaan toista sokean tavoin. Välillä hän tuntuu olevan lähellä, toisinaan pelottavan kaukana. Kuitenkin kasvun kipuun pitäisi uskaltaa antautua, sillä vain muuttuvana ja uudistuvana parisuhde ja perhe-elämä voi olla rikastuttavaa ja tyydyttävää.
Kun perhe käy läpi omia murrosvaiheitaan, vuorovaikutussuhteet joutuvat todella koville. Elämä saattaa tuntua kaaokselta. Kaikki vain huutavat toisilleen tai ovat takalukossa. Hyvät neuvotkin unohtuvat silloin, tai niiden toteuttaminen tuntuu ylivoimaiselta. Kunhan selviytyisi hengissä, moni miettii mielessään. Omassa työssäni olen havainnut, että tietämättömyys pahentaa entisestään tilannetta. Monet valittavat: ”Jos olisin tiennyt, olisin voinut varustautua paremmin, kaikki tuli täytenä yllätyksenä”.
Parisuhteen kriisit voidaan jakaa samoin kuin yksilön kriisitkin kahteen ryhmään, kehityskriiseihin ja tilannekriiseihin. Kehityskriiseillä tarkoitetaan niitä siirtymävaiheita, jolloin parisuhde on tullut nykyisen kehitysvaiheensa päähän ja on valmis siirtymään uuteen vaiheeseen. Esimerkiksi lasten syntymät, kouluunlähdöt ja pesän tyhjenemiset merkitsevät myös parisuhteelle melkoisia mullistuksia, vaikka ovatkin koko perheen luonnollisia kehitysvaiheita.
Parisuhteen sisäisessä kehityskaaressa on havaittavissa pääasiassa kaksi suurempaa murrosta, siirtyminen symbioosista erillisyyteen ja erillisyydestä kumppanuuteen. Kumpikin koettelee parisuhdetta melkoisesti, koska ne muuttavat puolisoita ihmisinä, heidän asenteitaan ja käyttäytymistään. Vanhat eväät vaihdetaan uusiin.
Tilannekriisi puolestaan on yllättävä, usein myös ulkopuolisen tekijän aiheuttama traumauttava kokemus ja koettelevaa myös parisuhteelle. Uskottomuus on yksi tyypillisimmistä. Perheenjäsenen vakava sairaus tai kuolema vaatii parisuhteelta runsaasti voimia, samoin työttömyys, työpaikan vaihto tai loppuunpalaminen. Elämän järjestämät yllätykset uhkaavat parisuhdetta melkoisesti, mutta yhdessä läpityöstettyinä niistä saattaa myös tulla varsinainen voimavara. Kriisi on siis aina uhka ja mahdollisuus.