Tutustumistyön sisältö mielletään joskus virheellisesti. Päämääräksi ajatellaan, että puolisoni tekee minusta onnellisen. Hän korjaa ne virheet ja traumat, jotka näkyvät luonteessani, käytöksessäni, tavassani tehdä asioita, joita itse en ole pystynyt muuttamaan. Hän antaa minulle sen turvan ja rakkauden, jota vaille olen jäänyt kasvuperheessäni. Kun nämä odotukset eivät täytykään, pettymys on suuri. Puolisoni ei pysty siihen, mitä häneltä olen odottanut. Kathrin Perutz on ilmaissut tämän sattuvasti:
Avioliitto on väärien odotusten helvetti, jossa molemmat osapuolet odottavat että heitä rakastettaisiin ja tuettaisiin, mutta jossa kumpikin työntää vastuun pois itseltään ja syyttää toista osapuolta vapautensa riistosta.
Oikeaan Perutz osuu nimenomaan siinä, että tällaisten odotusten takaa löytyy vastuun pakenemista, oman vastuun sysäämistä toisen kannettavaksi. Puoliso ei todellakaan voi tehdä sitä työtä, joka minun on tehtävä itseni kanssa. Hän ei voi elää minun elämääni, ei minun puolestani, ei kasvaa minun kasvuani. Se minun on tehtävä itse.
Kuitenkin puolisoni on minulle tässä työssä korvaamattoman tärkeä. Hän on minulle peili, joka näyttää, missä olen menossa. Mitä puolia itsestäni olen jo löytänyt? Mitä minun tulisi vielä löytää? Joskus tuntuu pahalta katsoa tuota peiliä. Sieltä näkyy armottomasti kaikki keskeneräisyys ja kypsymättömyys ja sekin ettei jossain asioissa tunnu lainkaan pääsevän eteenpäin. Onneksi sieltä näkyy myös kehitystä, voimavaroja ja mahdollisuuksia. Ne auttavat eteenpäin ja antavat elämänuskoa.
Parisuhde perustuu henkilökohtaiseen vastuunottoon. Vastuu on yksi suhteen kulmakivistä. Tämä tarkoittaa käytännössä sen oivaltamista, että parisuhde muodostuu kolmesta osatekijästä: minusta, sinusta ja meistä. Jokaisella osalla on oma vastuullinen tehtävänsä. Minä en voi luopua henkilökohtaisesta kasvustani odottamalla, että sinä tekisit sen puolestani. Myöskään sinä et voi luovuttaa tätä tärkeää perustehtävääsi minulle. Onni on sisäinen asia ja jokaisen omissa käsissä. Toinen ei voi sitä voi toiselle tuottaa, vaikka toisen seurassa voi kokea onnen tunteita kuten läheisyyttä ja rakkautta. Kasvu on aina henkilökohtainen asia.
Myöskään keskinäistä suhdetta ei ole hyvä kuormittaa liian suurilla henkilökohtaisilla odotuksilla. Perheterapiatilanteissa olen nähnyt satoja kertoja, miten omat henkilökohtaiset pahan olon tunteet vieritetään suhteen ongelmaksi. Parisuhde joutuu oman ahdistuksen tai kriisin syntipukiksi. Ajatellaan, että minulla ei olisi paha olo, jos suhteemme toimisi tyydyttävämmin. Toinen syntipukki löytyy vielä lähempää: puoliso. Jos hän vain olisi toisenlainen tai rakastaisi minua enemmän, pahaa oloa ei olisi.
Apu näissä tilanteissa löytyy usein peilistä. Kun minulla on oma kriisi menossa, pahan olon tunteet olisivat ilmeisiä, vaikken eläisi parisuhteessa lainkaan. Onkin elämän taitoa oppia erottamaan, mikä on suhteesta tai puolisosta johtuvaa pahaa oloa ja mikä on henkilökohtaista omaani. Tämä ei ole mikään helppo tehtävä, koska kriisitilanteissa asiat ja ihmiset tahtovat kietoutua toisiinsa sekavaksi vyyhdiksi. Usein tarvitaankin ulkopuolista, luotettavaa ”näkijää”, perheterapeuttia tai hyvää ystävää, joka avaa eteen uusia näkökulmia.
Vastuullisuus on sitä, että yritän löytää ongelmatilanteisiin oikeat syyt ja lähteä korjaamaan niitä kuormittamatta puolisoa tai parisuhdetta turhalla syyllistämisellä tai liian suurilla odotuksilla. Vääristä odotuksista seuraa vain iso pettymys. Presidentti John F. Kennedy totesi vastuullisuuden periaatteen aikanaan mainiosti: ”Älkää kysykö mitä maanne voi tehdä teidän hyväksenne vaan kysykää mitä te voitte tehdä maanne hyväksi.”
Parisuhteeseen viisauden voisi kääntää näinkin: Älä odota liikoja puolisoltasi ja parisuhteeltasi. Kun sinulla on kriisi tai koet itsesi tyytymättömäksi, kysy mitä itse voit ja mitä sinun pitäisi tehdä sen selvittämiseksi. Ota vastuu itsestäsi ja tunteistasi. Näin vältyt turhilta syytöksiltä ja parisuhteen kuormittamiselta. Kasva vastuuseen omasta onnestasi, ja myös parisuhteesi hyötyy siitä.
Kirjoitus on osa blogisarjaa parisuhteen myyteistä. Samat asiat (ja paljon muuta parisuhteeseen liittyvää) löytyvät kirjastani: Ollaan ihmisiksi parisuhteessa. Ilmestynyt 2014; Auditorium