”Meillä alkoi mennä pieleen heti, kun pappi oli sanonut ”amen”. Kun käännyttiin alttarilla ja lähdettiin kävelemään kirkosta ulos, siinä ristikongin kohdalla se jotenkin repsahti ja sen jälkeen on mennyt vaan huonosti.”
Olen miettinyt usein tätä entisen parin kertomusta. Miten on mahdollista, että suhde, joka ei vielä ole alkanutkaan, rupeaa jo tuntumaan huonolta. Yhden selityksen olen löytänyt. Toiseen tutustuminen on loppunut alttarille ja sen jälkeen suhdetta on alettu pitää itsestäänselvyytenä.
Mikään ihmissuhde ei ole itsestäänselvyys. Jos haluamme säilyttää jonkin ystävyyssuhteen, ystävään on pidettävä yhteyttä, on kyseltävä kuulumisia ja kerrottava omia. Suhde väljähtyy, jollei sitä hoida. Parisuhde, läheisin ja tärkein ihmissuhteemmekaan ei voi kukoistaa, ellei sitä huolla säännöllisesti. Tyydyttävään suhteeseen ei riitä, että asutaan yhdessä, jaetaan lapset, sänky ja omaisuus. Parisuhdetta ja sen läheisyyttä tulee vaalia, huoltaa.
Parisuhteen huoltoa voisi nimittää tutustumistyöksi. Termi voi kuulostaa työläältä, mutta se on varsin osuva vastapaino ajatukselle itsestäänselvyydestä. Parisuhteen eteen joutuu oikeasti ponnistelemaan, näkemään vaivaa, jos sen haluaa kukoistavan. Muuten se kuihtuu kuin vedetön kukka.
Mitä tutustumistyö on sitten käytännössä? Se on selvän ottamista toisesta: mitä sinä tunnet, koet ja ajattelet minusta, meistä ja koko ympärillä olevasta elämästä. Yksinkertaisesti, mitä sinulle kuuluu?Tämä tapahtuu reaaliajassa, tässä ja nyt, tällä hetkellä. Vaikka olisinkin kysynyt noita tärkeitä kysymyksiä puolisoltani joskus aikaisemmin, on päivittämisen aika. Tieto toisesta vanhenee nopeasti. Sen seurauksena myös yhteys alkaa pätkiä ja läheisyys katoaa. Unohdamme, että elämä muuttuu ja muuttaa meitä. Voidaksemme pysyä toisemme kehityksessä ja kasvussa mukana emme voi laiminlyödä jatkuvaa toiseen tutustumista.
Tutustumistyöskentely alkaa jo seurusteluaikana. Silloinhan kuljetaan käsi kädessä pitkin meren rantoja, tunnetaan syvästi ja tutustutaan. On palava tarve kertoa itsestä toiselle ja tarve ottaa toisesta selvää, millainen hän on ihmisenä. Kuumeisen mietinnän päämääränä on selvittää sovittaisiinko me yhteen, olisiko meistä pariksi? Sitä on tutustumistyöskentely. Jos tulos on myönteinen, päädytään yhteen.
Tutustumistyössä piilee kuitenkin vaara. Se jää helposti kesken ja loppuu valitettavan usein papin aameneen. Ajatellaan, että kun sitoutuminen yhteiskunnan ja Jumalan edessäkin on tapahtunut, myös tutustumisessa ollaan tultu valmiiksi. Toinen tunnetaan nyt läpikotaisin. Tämä on kuitenkin harhaa.
Jatkuu seuraavassa blogissa…
Kirjoitus on osa blogisarjaa parisuhteen myyteistä. Samat asiat (ja paljon muuta parisuhteeseen liittyvää) löytyvät kirjastani: Ollaan ihmisiksi parisuhteessa. Ilmestynyt 2014; Auditorium