Jos johtaja tulee rehellisessä itsetutkistelussa siihen, että hän haluaa muuttaa asenteitaan, hänen on valmistauduttava psyykkiseen prosessiin itsensä kanssa. On oltava valmis suremaan kaikki ne asenteet, joista oikeasti haluaa luopua. Tämä on edellytys sille, että jotakin uutta voi tulla vanhan tilalle. Suru on aina mukana luopumisessa. Se on tärkeä osa muutosta. Tutusta ja turvallisesta on rohjettava päästää irti eikä luopuminen ole koskaan helppoa.Suru auttaa luopumaan vanhasta.
Tässä piilee asennemuutoksen Akilleen kantapää. Kaikki eivät uskalla eivätkä halua lähteä työstämään itseään, asenteitaan ja omia tunteitaan tällaisen vaikean prosessin kautta. He jäävät mieluummin roikkumaan vanhaan, vaikka se olisi kuinka huonosti toimivaa ja aiheuttaisi kohtuuttomia vaikeuksia arjen hallintaan.
Jotkut esimiehet yrittävät tässä tilanteessa löytää helpompia ratkaisuja ongelmien ratkaisemiseen. Tällaisia voivat olla esimerkiksi syntipukkien etsiminen, alaisten julkinen mollaaminen, haukkuminen, syyllisten hakeminen ja työntekijöiden siirtäminen uusiin tehtäviin. Kun ongelmien ydin on huono johtaminen ja esimiehen asenteet, nämä keinot eivät auta. Porukka kyllä saadaan johtajan auktoriteetilla ja pelolla hiljaiseksi, mutta ilmapiiri ei parane.
Oikeat muutokset –myös asenteissa - tapahtuvat suremisen kautta, tunnetasolla. Esimiehen on uskallettava kohdata oma kipeä totuutensa silmästä silmään. Vain niin päästään eteenpäin. Mutta helppoa se ei ole. Vanhan sureminen voi sisältää monenlaisia ikäviä tunteita, vihaa, masennusta, pettymystä, huolta huomisesta, uuden pelkoa, mutta vähitellen tapahtuu se, mikä on suruprosessin päämäärä: Syntyy uskaltaa päästää irti vanhasta ja suuntautua kohti uutta.
Koska uusi asenne ei mahdu vanhan rinnalle, se on päästettävä menemään. Se on hyvästeltävä lopullisesti ja luotettava siihen, että elämä tuo uutta parempaa tilalle, vaikka sitä ei vielä olisi näkyvissä. Uusi positiivinen asenne ja mielen rauhoittuminen hiipivät pikku hiljaa kuitenkin vanhan tilalle. Harvoin ne tulevat ryminällä. Vähitellen ne asettuvat omalle paikalleen ja ottavat tilansa. Aina johtaja ei edes itse huomaa, että asennemuutos hänessä on tapahtunut, mutta läheiset ja työkaverit kyllä tunnistavat sen nopeasti. Aidon välittämisen näkee kaukaa. Seuraavassa pari esimerkkiä.
Kahvihuoneessa puhuttiin yhtenä päivänä johtajasta ihan kummalliseen sävyyn, positiivisesti vuosikausiin: ”Hei oletteko huomanneet että pomo on muuttunut. Hänen kireytensä on kadonnut? Johtaja on nykyään rento ja leppoisa, helposti lähestyttävä. Hänen kanssaan on mukavaa puhua ja välillä hän heittää jopa huultakin. Kovin juttu on se, että pomo taitaa luottaa meihin, koska aikaisempi kontrolli ja kyttäys ovat kokonaan poissa. Ainakaan itse en ole niitä havainnut. On iso juttu, että saa tehdä töitään rauhassa. Koko ilmapiiri tuntuu muuttuneen.
Toinen työntekijä kertoo: Yhtenä päivänä pomo tuli työhuoneeseeni ja kysyi: Mari, mitä sinulle kuuluu? Koskaan aikaisemmin en tätä kysymystä ole hänen suustaan kuullut. Se oli hämmentävä kokemus. Sen jälkeen meillä oli hyvä, mukava keskusteluhetki, jossa puhuttiin henkilökohtaisista kuulumisista. Työasioista ei puhuttu sanakaan. Lopulta johtaja totesi: ”Jos sulla on liikaa töitä ja jotakin avun tarvetta, hän kyllä järjestäisi asian”. Kiitin häntä tästä odottamattomasta vastaantulosta. Jäin suu auki ihmettelemään, kun hän toivotti hyvät työpäivän jatkot ja lähti tekemään omia hommiaan.
Haluan korostaa, ettei asennemuutoksessa ole kysymys projektista, johon jokin kriisi tai ratkaisematon ongelma työpaikalla pakottaisi ja joka sitten yhdessä asennepalaverissa hoidettaisiin kuntoon. Asenteet eivät muutu hetkessä, niihin ei voi pakottaa ketään eikä niitä voida millään mahtikäskyllä määrätä. Asennetyöskentely on prosessi, aikaa, pohdiskelua, peiliin katsomista ja muutosvalmiutta edellyttävä itsensä johtamisen työkalu.
Kestäviä ratkaisuja saadaan silloin, kun johtaja on valmis päivittämään omia asenteitaan jatkuvasti ja kun koko työyhteisön on valmis tekemään sen saman. Johtaja toimii tässä erinomaisena roolimallina ja esimerkkinä. Ajatukseni ja ihanteeni on, että omaan persoonaan kohdistuva asennetyöskentely muuttuisi vähitellen elämäntavaksi. Tämä on itsensä johtamisen taitoa ihan olennaisessa merkityksessään.